Väsyttää, ei väsytä, väsyttää

"Illan virkku, aamun torkku, se tapa talon hävittää"

Raskausaikana rupesin valvomaan, sillä tunnustelin kanssamatkustajan liikkeitä. Liikkeet tuntuivat illalla parhaiten. Pidin siitä ja samalla minulla saattoi olla kännykkä kädessä, jolla selasin ties mitä! Sama jatkui tytön ollessa pieni kun imetin pitkin yötä, iltaisin varsinkin pitkiä pätkiä. Näin se rytmi muuttui aamuvirkuksta illan virkuksi.

Nykyään tytön ollessa lähemmäs vuoden ikäinen alan iltaisin yhdeksän jälkeen väsyä. Silti hommia saattaa kuitenkin olla vielä tehtävänä tytön mennessä nukkumaan. Hoidan tytön iltapalatiskit koneeseen, pyyhin pöydät ja laitan meille syötävää. Väsyttää, mutta jokin minussa ei anna periksi. Nyt saan tehtyä nämä hommat pois alta. Jäämme katsomaan televisiota ja siihen jääkin koukkuun. Kello näyttää nopeasti 24. Tämäkö on niin sanottua sitä hyvää omaa aikaa? En tiedä enää siitä.

Olen aamuisin ollut hyvin väsynyt. Tyttö herää 6-7 välissä, jonka jälkeen imetän tytön vielä sängyssä (lisäaikaa pienille torkuille). Kun tyttö on syönyt, hän käy pyörimään sängyssä ja vaatimaan sängystä alas touhujen pariin. Laskenkin tytön alas leikkimään, sillä mies herää samoihin aikoihin töihin valmistautumaan ja katsoo samalla tyttöä. Tämän ajan torkun kunnes herään miehen lähtiessä käyttämään koiran ulkona ja rupeamme tytön kanssa aamutoimiin. Minulla kestää jonkun aikaa herätä kunnolla, mutta tytön hoidan joka tapauksessa kunnialla. Rakas on niin mielettömän energinen ja aurinkoinen heti aamusta.

Joka aamu mietin: "Tänään nukun päiväunet samaan aikaan tytön kanssa." Ja mitä käy JOKA KERTA. "Nyt vähän tuntuu, etten jaksa tehdä hommia, taitaakin olla KAHVIN AIKA." Taas täyttä höyryä eteenpäin. Kahvi on muuten hyvää ja arjen pelastus ja se oikea oma aika, jolloin annan aikaa omille ajatuksille ja omille jutuille kuten nyt!

Tänä aamuna mies kuitenkin ärähti. Hänen piti lähteä käyttämään koiraa ja minä en ollut saanut itseäni vielä ylös.

HERÄTYS!

Tänään klo. 21 sänkyyn tuli uni tai ei. Kännykkä olohuoneeseen ja kirja vaikka käteen (varma nukahtamiskeino minulle). Tästä on tultava loppu! Näin ollen pitäisi saada vähintää 8 tunnin unet, jotta herään virkeämpänä aamulla. 

Huomenna toivon sanovani: Oikein aurinkoista ja virkeää huomenta! 

  

Lähellä

Hug a bub

Raskaana ollessani päätin kantaa vauvaa paljon. Uskoin siitä olevan hyötyä kodin askareita tehdessä, koiran kanssa lenkillä ja mikä parasta: olla tosi lähellä.

Olen tutustunut kolmeen kantovälineeseen. Joista ensimmäinen oli Hug-a-bub. Tämän liinan saimme lainaan miehen työkaverilta. Lainassa olikin varmaan 8kk. Kiitos siitä! Alku oli haastavaa, mikä oli odotettavissakin lukemieni tekstien perusteella. Mikä on oikea asento? Onko tämä nyt varmasti turvallisesti sidottu? Miksei vauva rauhoitu liinaan lainkaan? Kärsivällisesti kotona jatkoin pari päivää harjoituksia, pieniä pätkiä kerrallaan. Kun tunsin löytäväni oikean asennon ja typy tuntui viihtyvän, lähdin liinailemaan koiran kanssa. Ensimmäisen kerran kun typy nukahti liinaan olin aivan haltioitunut! Tyttö oli lähellä, kesällä aivan iholla ja minulla oli kädet vapaat. Liinailu jatkui kotona sisällä sekä ulkona: kaupassa, lenkillä, markkinoilla eli missä vain minne keksin mennä. Liinassa sain myös samalla imetettyä missä vain! Myös mies harjoittelujen jälkeen on päässyt liinailun makuun.

Kylmien kelien tullessa kaipasin toisen vaihtoehdon. Halusin kantaa lasta ulkovaatteiden päällä, sillä kantotakkien ym. hinnat olivat taivaissa ja hukun mieheni vaatteisiin (monihan hyödyntää näitä). Selailin nettiä ja olin kahden vaiheilla: tula tai manduca. Molemmat kantoreppuja. En päässyt kotikaupungissa vielä näitä kokeilemaan ja tällä välin ystäväni antoi minun kokeilla kantoreppua, josta en ollut edes kuullut. Wompat. Ihastuin heti! Tämän haluan, mutta millä hinnalla!?

Jatkoin etsintää. Toivoin löytäväni käytettynä repun. Kotikaupugissa sain silloin lainaksi Manducan. Pidin siitä, mutta silti mielessäni siinti Wompat. Kannettiin miehen kanssa molemmat manducalla vuoroin noin 2-3vk.

Manduca

Bongasin puoleen hintaan käytettynä Wompatin. Kesti kuitenkin noin kuukauden ennen kuin saimme tämän käsiimme. Odottavan aika on pitkä, mutta sen arvoinen! Wompat on nyt ollut käytössä 4kk ja jatkuu. Koko sopii noin 1,5vuotiaaksi ja meillä menee varmasti nyt sinne syksyyn. Vielä kun tyttö alkoi nukkua sisällä päiväunia ovat rattaat jääneet lähes kokonaan parvekkeelle odottamaan käyttöä. Ei reitin suunnittelua ulos lähtiessä, ei selkävaivoja ja nautitaan vain läheisyydestä.

Näitä kolmea kantovälinettä miettiessä valitsisin liinan edelleen alkutaipaleelle ja repun noin kuuden kuukauden tienoille: kaikilla kuitenkin oma makunsa. Suosittelen kaikkia mahdollisia kantovälineitä kuitenkin kokeilemaan ennen hankintaa kärsivällisesti. Ne voivat yllättää positiivisesti!

Wompat (pahoitten huonolaatuista kuvaa)

Nyt wompatin kera leikkipuistoon!